Kategoria: Artikkeli ja blogivinkit

Julkaistu

Viisi hyvää syytä harrastaa kulttuuria

Blogiteksti on julkaistu alun perin Mieli Terveyttä kulttuurista mielenterveys ry:n verkkosivuilla ja Sananhaltijan blogissa. Blogitekstin kirjoittaja Annamari Typpö on kirjoittaja, kääntäjä, sanataideohjaaja ja kirjallisuusterapeutti (K).
https://www.mielenterveysseurat.fi/terveyttakulttuurista/2024/10/19/viisi-hyvaa-syyta-harrastaa-kulttuuria/
https://sananhaltija.fi/blogi/viisi-hyvaa-syyta-harrastaa-kulttuuria

Alati muuttuvassa maailmassa, jossa teknologia turhan usein vie huomiomme pois nykyhetkestä, taiteella ja kulttuurilla on maadoittava ja elämää parantava vaikutus. Monille meistä kulttuuri on enemmän kuin pelkkä harrastus – se on elämän ehto.

Opintokeskus Kansalaisfoorumin äskettäin tekemä Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys osoittaa, että luoviin harrastuksiin uppoutuminen voi rikastuttaa elämää muillakin tavoin kuin vain nautintoa tarjoamalla.

Kulttuuriharrastukset, kuten kirjoittaminen, maalaaminen, teatteri tai musiikki, ovat osoittautuneet tehokkaiksi välineiksi yksinäisyyden torjumisessa sekä ilon ja oppimisen edistämisessä kaikissa ikäryhmissä.

Luettuasi tämän blogipostauksen tiedät, miksi kulttuuritoiminta ei ole pelkkää ajanvietettä vaan olennainen väylä itsensä löytämiseen, yhteydenpitoon ja kasvuun – erityisesti elämän käännekohdissa.

1. Kulttuuriharrastus yhdistää ja vähentää yksinäisyyttä

Yksinäisyys on yleismaailmallinen ongelma, joka vaikuttaa ihmisiin eri elämänvaiheissa. Suomessa yksinäisyys on yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista.

Vuoden 2021 valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan hieman yli viidennes tytöistä ja joka kymmenes pojista koki itsensä yksinäiseksi. Korona-aika lisäsi yksinäisyyttä myös aikuisten keskuudessa. Suomen Punaisen Ristin vuoden 2024 yksinäisyysbarometrin mukaan yhä useampi suomalainen kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Ilman vertaistukea yksinäisyyden kokemus voi olla erityisen musertava, etenkin elämän käännekohdissa – olipa kyse sitten äidiksi tulemisesta, vaihdevuosista, eläkkeelle jäämisestä tai surusta.

Avainasemassa yksinäisyyden vähentämisessä ovat vuorovaikutus- ja tunnetaitojen vahvistaminen sekä itsetuntemuksen ja itsetunnon rakentamisen tukeminen – siis juuri ne asiat, joita kulttuuriharrastaminen voi mahdollistaa. Kansalaisfoorumin selvitys tuokin yksinäisille toivoa: sen mukaan kulttuuritoimintaan osallistuminen vähentää yksinäisyyttä merkittävästi kaikissa ikäryhmissä.

Selvityksessä merkittävin havainto oli yksinäisyyden ja sosiaalisen eristyneisyyden väheneminen: jopa 97,7 prosenttia vastaajista kertoi saaneensa uusia kavereita kulttuuriharrastuksen myötä.

Kun ihmiset kokoontuvat vaikkapa musiikin, tanssin tai tarinankerronnan ääreen, heidän välilleen muodostuu side melkein kuin luonnostaan. Yhteinen luova tekeminen auttaa osallistujia tuntemaan itsensä nähdyiksi, ymmärretyiksi ja arvostetuiksi. Selvityksen mukaan kulttuuriharrastuksia säännöllisesti harrastavat ihmiset raportoivat vahvasta yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Tämä on tärkeä oivallus myös kirjallisuusterapian näkökulmasta. Ryhmässä kirjoittaminen tarjoaa sekä peilin että ikkunan: osallistujat näkevät itsensä heijastuvan toisten tarinoissa ja saavat uusia näkökulmia omaan elämäänsä vertaistensa kokemusten kautta.

2. Kulttuuriharrastuksissa oppimisen ilo elää vahvana

Oppiminen ei lopu, kun koulu loppuu, vaan se jatkuu koko elinajan. Yksinäisyyden lievittämisen lisäksi kulttuuriharrastukset herättävät uteliaisuutta ja rakkautta oppimiseen.

Kansalaisfoorumin selvityksessä 97,3 prosenttia vastaajista kertoi harrastuksen lisänneen heidän haluaan oppia lisää, ja se puolestaan on ratkaisevan tärkeää henkisen toimintakyvyn ja emotionaalisen kestävyyden ylläpitämiseksi.

Lisäksi 90,9 prosenttia kokee voivansa hyödyntää harrastuksessa oppimiaan taitoja myös muissa yhteyksissä – esimerkiksi opiskelussa tai työelämässä.

Harrastukset avaavat ovia uusille ideoille, näkökulmille ja taidoille ja rohkaisevat astumaan myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Elämän risteyskohdissa luova tekeminen voi herättää uudelleen uinuvat kiinnostuksen kohteet tai auttaa luomaan uusia.

Voin omastakin kokemuksesta kertoa, että esiintymisjännityksestä kärsivälle esimerkiksi improvisaatio- ja lavarunoustyöpajat olivat alun pienestä hermoilusta huolimatta erittäin energisoivia, inspiroivia ja iloa tuovia kokemuksia.

3. Luova tekeminen auttaa löytämään omat vahvuudet

Elämän käännekohdissa ja kipupisteissä kulttuuriharrastukset tarjoavat maadoittavan ja voimaannuttavan elämyksen.

Kansalaisfoorumin selvityksessä korostetaan, että luovaan toimintaan osallistuminen edistää toimijuutta ja itseluottamusta, parantaa itsetuntemusta ja lisää minäpystyvyyden tunnetta. Kirjoittamisesta, maalaamisesta tai vaikkapa lavaesiintymisestä tulee peili, jonka kautta ihminen voi paremmin ymmärtää itseään, kohdata tunteensa ja tunnistaa vahvuutensa.

Jopa 98,4 prosenttia vastaajista kokee saavansa harrastuksesta sopivia haasteita, joiden selvittämisestä tulee hyvä mieli. Lisäksi 96,1 prosenttia vastaajista on oppinut itsestään jotain uutta harrastuksen myötä.

Työssäni kirjallisuusterapiaohjaajana olen nähnyt, miten hoitava lukeminen ja kirjoittaminen auttavat asiakkaitani käsittelemään monimutkaisia tunteita ja tasoittavat tietä paranemiselle ja henkilökohtaisille oivalluksille.

Selvityksen havainnot tukevat tätä, sillä monet tutkimukseen osallistuneet totesivat, miten kulttuuritoiminta syvensi heidän itsetuntemustaan ja antoi heille kestävyyttä elämän haasteiden käsittelyyn.

4. Kulttuuriharrastus rakentaa yhteyksiä eri ikäryhmien välille

Yksi selvityksen rohkaisevimmista havainnoista on se, miten kulttuuriharrastukset yhdistävät kaikenikäisiä ihmisiä. Maailmassa, joka tuntuu usein jakautuneen sukupolvisiiloihin, taide toimii siltana eri ikäryhmien välillä. Tämä puolestaan kehittää osallistujien empatiakykyä ja laajentaa heidän näkökulmiaan.

Tällainen sukupolvien välinen oppiminen on osallistujille erityisen rikastuttavaa. Nuoremmat harrastajat voivat ammentaa uutta vanhempien osallistujien elämänviisaudesta ja monipuolisesta kokemusmaailmasta, ja vanhemmat harrastajat puolestaan saavat energiaa nuorempien luovien tekijöiden tuoreista ideoista ja innostuksesta.

Tällaiset kokemukset muistuttavat meitä siitä, että iästä riippumatta meillä kaikilla on jotain arvokasta jaettavaa ja uutta opittavaa.

5. Kulttuuriharrastukset parantavat itseluottamusta

Moni meistä kääntyy luovien harrastusten puoleen elämän siirtymävaiheissa yhtenä keinona palauttaa itseluottamus ja nostaa itsetuntoa.

Kansalaisfoorumin selvityksessä korostuu, että kulttuurin harrastajat kokevat tällaisia voimaantumisen hetkiä jokapäiväisessä elämässään. Syykin on yksinkertainen: luova toiminta tarjoaa mahdollisuuden vapaaseen itseilmaisuun ja auttaa löytämään itsestä uusia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita.

Elämän merkittävissä muutoskohdissa luova tekeminen ja kulttuuriharrastukset tarjoavat turvallisen tilan oman identiteetin tutkimiseen ja uuden suunnan löytämiseen.

Olipa kyse sitten luovan kirjoittamisen ryhmästä, kuvataidepajasta tai kuoroharjoituksista, harrastus auttaa syventämään itsetuntemusta, helpottaa oman äänen löytämistä ja ohjaa polulla kohti omaksi itseksi tulemista.

Käytännön vinkkejä kulttuuriharrastuksen aloittamiseen

Jos olet innostunut aloittamaan oman luovan matkasi, näiden vinkkien avulla pääset alkuun:

Aloita pienesti: Kokeile vaikkapa kevyttä kirjoitusharjoitusta, tartu kynään ja ala luonnostella tai laula lempimusiikkisi tahdissa. Pienetkin askeleet voivat johtaa suuriin muutoksiin.

Löydä oma yhteisösi: Liity harrastajaryhmään tai osallistu kurssille tai työpajaan. Yhteisön tuki tuo syvyyttä omaan tekemiseen ja luo merkityksellisiä yhteyksiä.

Anna luovuudelle aikaa: Varaa viikostasi aikaa luovalle ilmaisulle. Säännöllinen harjoittelu ei ainoastaan kehitä taitoja vaan myös syventää yhteyttä omaan taiteeseen.

Kokeile jotakin uutta: Luovan mukavuusalueen laajentaminen voi olla vapauttavaa ja avata uusia ilmaisumahdollisuuksia. Jos olet tanssija, tartu vaihteeksi siveltimeen, tai jos kirjoitat yleensä runoja, osallistu sarjakuvatyöpajaan.

Nauti prosessista: Muista, että kyse on matkasta, ei määränpäästä. Anna itsellesi lupa kokeilla erilaisia harrastuksia ja ilmaisumuotoja vapaasti, ilman painetta täydellisestä suorituksesta. Kokeile, miten vapauttavaa on olla joskus antaumuksella huono!

Voit tutustua Kulttuuriharrastusten koetut vaikutukset -selvitykseen täällä.

Julkaistu

Uni suojaa ikäpotentiaalia (16.10.2024)

Blogiteksti on kirjoitettu alun perin kansallisen aivoterveysohjelman ajankohtaisiin teemoihin blogitekstinä ja julkaistu siellä 16.10.2024. Ohessa linkki alkuperäiseen blogitekstiin. Blogitekstin kirjoittajat ovat:
Kaisa Hartikainen, neurologian erikoislääkäri, dosentti, johtava asiantuntija, Kansallinen aivoterveysohjelma
Sirkkaliisa Heimonen, psykologian tohtori, sairaanhoitaja, varatoiminnanjohtaja, Ikäinstituutti
Teemu Paajanen, psykologian tohtori, neuropsykologian erikoispsykologi, johtava psykologi, Työterveyslaitos

Ikääntyvät ovat yhä suurempi väestön osa. Onnistunut vanheneminen tarjoaa monia mahdollisuuksia sekä yksilöille, heidän läheisilleen, että yhteiskunnalle. Ikääntyvien tiedot ja taidot sekä niihin linkittyvät inhimilliset ja yhteiskunnalliset voimavarat tiivistyvät uuteen termiin, ikäpotentiaaliin. Ikäpotentiaali kytkeytyy vahvasti ikääntyvien aivoterveyteen, jota uni, aivoterveyden keskeinen peruspilari, suojaa.

Ikäpotentiaalia voidaan tehdä näkyväksi kuulemalla ja arvostamalla ikääntyvien elämänkokemusta, tunnistamalla ja ottamalla käyttöön heidän osaamispääomansa sekä tarkastelemalla esimerkiksi sitä, miten he ovat selviytyneet haastavista elämäntilanteista. Mahdollisista sairauksista huolimatta, jokaisella ikääntyvällä on ikäpotentiaalia. Ikäpotentiaalia voidaan kuitenkin vahvistaa aivojen hyvinvointia ja terveyttä vaalimalla.

Aivosairauksien ehkäisy tukee väestön tervettä vanhenemista ja aivosairauksien hyvä hoito sairastuneiden toimintakykyä ja heidän läheistensä hyvinvointia. Aivoterveyttä suojaavien tekijöiden, kuten hyvän unen, huomiointi puolestaan tukee jokaisen ikääntyvän aivoterveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä.

Unen merkitys aivoterveydelle korostuu ikääntyessä. Unen aikana aivot puhdistuvat kuona-aineista ja väärin laskostuneista proteiineista, joiden kertyminen on yhteydessä muistisairauksiin. Lisäksi uni mahdollistaa kehon ja mielen palautumisen. Uni tukee tiedonkäsittelytoimintoja, kuten muistitoimintoja, ja emotionaalista hyvinvointia. Unen aikana aivojen muistijäljet vahvistuvat, jolloin päivän tapahtumat ja opitut asiat tallentuvat pitkäkestoisempiin muisteihin. Toisaalta unien näkeminen mahdollistaa tunnepitoisten asioiden ja tapahtumien käsittelyn, mikä voi auttaa tunteiden säätelyssä.

Hyvä uni tarkoittaa riittävän pitkää ja laadukasta unta. Ikääntyminen itsessään vaikuttaa uneen ja myös ikääntymisen myötä yleistyvät vaivat ja sairaudet voivat häiritä unta. Lisäksi unihäiriöt, kuten uniapnea, yleistyvät. Silloin, kun omat keinot unen tukemiseen eivät riitä on syytä hakeutua lääkäriin. On tärkeää selvittää, onko unen haasteiden taustalla unihäiriötä, tai jotain muuta sairautta, jonka hyvä hoito voisi tukea unta.

Ennen lääkäriin hakeutumista kannattaa kuitenkin pyrkiä parantamaan unihygieniaa, eli miettimään, mitä itse voi tehdä unen hyväksi. Tällaisia keinoja ovat mm. säännöllinen uni- ja päivärytmi, päiväaikaisesta sopivasta aktiivisuudesta ja palautumisesta huolehtiminen, vuorokauden aikaan ja vireystilaan sopiva valaistus, alkoholin ja kahvin välttäminen illalla, sekä unta tukeva, hiljainen, viileä ja pimeä nukkumisympäristö.

Jokainen ikääntyvä ansaitsee mahdollisuuden hyvään uneen riippumatta aivoterveyden tilasta, toimintakyvystä tai asumisympäristöstä.  Uneen panostaminen tukee ikääntyvän aivoterveyttä, mielen hyvinvointia, voimavaroja ja toimintakykyä. Unella ja sen turvaamalla ikäpotentiaalilla on merkitystä myös yhteiskunnallisena voimavarana.

Julkaistu

Uni on yksilön aivojen hyvinvoinnin ja yhteiskunnan aivopääoman peruspilari (11.3.2024)

Blogiteksti on kirjoitettu alun perin kansallisen aivoterveysohjelman ajankohtaisiin blogitekstiksi ja julkaistu siellä 11.3.2024. Ohessa linkki alkuperäiseen blogitekstiin. Blogitekstin kirjoittaja on Kaisa Hartikainen

Uni on aktiivinen tila, johon liittyy useita aivojen ja mielen huoltotoimintoja. Määrältään ja laadultaan riittävä uni turvaa hyvän päiväaikaisen vireystilan, tiedonkäsittelyn ja tunnesäätelyn. Riittämätön uni voi puolestaan altistaa sekä tapaturmille että aivosairauksille. Alentunut vireystila yhdistyneenä heikompaan tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen altistaa vaaratilanteille erityisesti liikenteessä. Toisaalta laadultaan tai määrältään heikko uni voi altistaa aivosairauksille, kun unenaikaiset huoltotoiminnot jäävät puutteellisiksi. Edelleen univajeeseen liittyvät aivojen toiminnanohjaustoimintojen haasteet eivät anna hyviä edellytyksiä terveysvalinnoille ja -teoille, kun itsesäätely on heikompaa. Tällöin kyky tehdä onnistuneita elintapamuutoksia sekä hillitä epäterveellisiä valintoja ja tekoja on myös heikentynyt.

Unella on aivojen puhdistumisen ja palautumisen lisäksi keskeisiä rooleja aivojen tiedonkäsittelyn ja tunnetoimintojen näkökulmasta. Unen aikana muistijäljet vahvistuvat. Myös päivän töissä kuormittuneet toiminnanohjaustoiminnot palautuvat unen aikana. Riittävä uni tukee hyvää tunnesäätelyä, kun taas univaje heikentää tunteiden ja mielialan säätelyä. Jopa yhden yön unettomuus lisää ärtyneisyyttä ja ahdistuneisuutta. Univaje heikentää myös tiedonkäsittelytoimintoja, tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta.

Unen laatu on tärkeämmässä roolissa kuin pituus, sillä rikkonainen uni heikentää tiedonkäsittelyä enemmän kuin lyhyt mutta laadukas uni. Unen tarve vaihtelee kuitenkin yksilöllisesti. Aivoterveyden näkökulmasta keskimäärin 7–8 tunnin uni kytkeytyy väestötasolla voimakkaimmin aivoterveyteen. Väestötasolla tätä pidempi uni voi liittyä joko heikkoon unen laatuun tai sairauksiin ja tiloihin, joihin liittyy lisääntynyttä unen tarvetta.

Laadukas, yhtenäinen ja määrältään riittävä uni suojaa aivojen biologisia ja psykologisia prosesseja, kuten aivojen rakennetta, kemiallista ympäristöä sekä tunne- ja tiedonkäsittelytoimintoja. Yksilön vastuulla on edistää unta unihygienian keinoin. Näitä keinoja ovat päiväaikaisesta palautumisesta huolehtiminen, rauhoittavat iltarutiinit, säännöllinen unirytmi, liiallisten ja myöhään nautittujen kofeiinipitoisten juomien välttäminen sekä älylaitteiden vieminen pois makuuhuoneesta. Jos hyvästä unihygieniasta huolimatta edelleen kärsii sellaisista unen ongelmista, jotka eivät rajaudu lyhytkestoiseen kuormittavaan elämäntilanteeseen, on syytä selvittää, voisiko taustalla olla jokin unihäiriö, esimerkiksi uniapnea. Unihäiriön hyvä hoito on keskeisessä roolissa aivoterveyden ja tiedonkäsittelytoimintojen suojaamisessa. Unihäiriön tehokas hoito tukee edelleen myös voimavaroja ja toiminnanohjausta, mikä puolestaan luo paremmat mahdollisuudet painonhallinnalle ja laajemminkin eri terveysvalinnoille.

Vastuu hyvästä unesta ei kuitenkaan rajaudu yksilöihin. Unelle ja palautumiselle otollisten ympäristöjen ja toimintakulttuurin edistäminen on yhteisöjen vastuulla.

Hyvä uni rakentaa koko yhteiskunnan tärkeintä pääomaa, aivoterveyttä ja aivojen hyvinvointia. Tämän pääoman rakentaminen edellyttää aivan uudenlaista unen arvotusta ja laajempaa näkemystä unesta yhteiskunnallisena voimavarana.

Lisätietoa blogitekstin kirjoittajasta: Kaisa Hartikainen on neurologian erikoislääkäri & professori, jolla on laaja asiantuntemus tiedonkäsittelyn, tunteiden ja käyttäytymisen taustalla olevista aivotoiminnoista ja niiden häiriöistä. Lisäksi hänellä on erityisosaamista käyttäytymisneurologiasta, neurologian osa-alueesta, jolla on vahvat juuret Yhdysvalloissa. Kaisa on toiminut useita vuosia eri yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja sairaaloissa mm. Kalifornian Yliopistossa, San Franciscossa ja Berkeleyssä perehtyen käyttäytymisneurologiaan.

Suomessa hän on toiminut neurologina ja akatemiatutkijana ja perustanut Suomen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan käyttäytymisneurologian tutkimusyksikön. Kaisa on opettanut neurologiaa ja aivojen toimintaa sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ja saanut kiitosta opetustaidoistaan mm. Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran valitsemana vuoden luennoitsijana. (Lähde: https://professio.fi/people/kaisa-hartikainen/, viitattu 2.11.2024)

Julkaistu

Loma, lomalta paluu – osa 2

Aiemmassa blogitekstissäni pohdiskelin lomaa, lomalta paluuta ja että veto on heti loman jälkeen poissa. Lupasin jatkaa seuraavassa blogitekstissä omista valinnoista menneelle kesän lomajaksolle ja havainnoista, mitä tein. Joten luvatusti tässä blogissa pienimuotoista itseanalyysia.

Sekä kesälomalla, että nyt syyslomalla uudelleen tein tietoisen päätöksen, että en suunnittele lomaani erityisemmin. Toki kesän loma sisälsi joitakin sovittuja asioita, kuten lapsen harrastukseen liittyvän nelipäiväisen turnauksen, jossa olin huoltajana, isäni puolen serkkutapaaminen, läheisen sairastelu, puolison sisaruksilleen pitämät juhlat talvella olleen syntymäpäivänsä tiimoilta. Muutoin päätin mennä päivä ja kunkin päivän vireystila kerrallaan.

Toisin sanoen tietoisesti pyrin kuuntelemaan sekä kesälomalla että syyslomalla omaa oloa, vireyttäni ja fiiliksiä sekä harjoittamaan itsemyötätuntoa. Vaikka mainitsemissani kesän tapahtumissa minulla oli erilaisia vastuita ja rooleja, niin asennoiduin niihin siten, että en ota niistä taakkaa vaan avoimin mielin yhdessä toisten kanssa ne hoidamme ja saamme asiat etenemään ilman stressiä ja kuormittumista.

Muiden kalenteroitujen asioiden osalta tämä ”leppoistaminen” onnistui, kun vastuita oli jaettu jo tapahtumien osalta ennakkoon ja ei itse tarvinnut kantaa kaikesta huolehtimisen raskasta taakkaa. Ainoastaan läheisen sairastelu ja siitä aiheutuva huoli oli sellainen, joka nosti stressitasoa, ja se on täysin ymmärrettävää. Asetin myös läheisen tilanteen etusijalle, että hänet saadaan kuntoon. Onneksi läheinen toipui ja olin kiitollinen siitä, että minulla oli aikaa hänelle.

Syyslomalla jatkoin kesän lomakaudella hyväksi havaittua itseni kuuntelemista. Vaikka mitään ei oltu suunniteltu, niin mukavasti erilaisia asioita soljui mukaan mukavalla ja luontevalla tavalla. Muistin myös antaa itselleni luvan nukkua pidempään. Muutaman asian olin sopinut hoidettavaksi, mutta vaikka ne takaraivossa hieman kolkuttelivat, en antanut tuon fiiliksen ottaa ylivaltaa. Asiat hoituivat, kun niille ilmeni sopiva tuokio. Voisin sanoa, että hyvä mieli kaiken kaikkiaan jäi kokeilustani. Ohessa koottuna havaitsemani opit itsestä.

Oppi 1. Kuuntele itseäsi.
Oppi 2. Jaa vastuuta.
Oppi 3. Omien voimavarojen puntarointi.
Oppi 3. Itsemyötätunto itseä kohtaan ja myötätunto toisia kohtaan on taito, jota voi harjoittaa.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän itsemyötätunnon ja myötätunnon teemaan. Tutustumisen voi vaikka aloittaa Terveyskirjastosta uutisartikkelista löytämääni kolmen askeleen avulla. Tutustu vinkkeihin ohessa ja linkin kautta pääset tutustumaan koko uutisartikkeliin.

Oheiset vinkit tulivat vastaan mainiosta uutisartikkelista, joka löytyy Duodecim Terveyskirjastosta: Itsemyötätunto ja myötätunto ovat tärkeitä taitoja tässä ajassa, julkaistu uutisena Terveyskirjastossa 10.4.2024. Kirjoittajat FM, työnohjaaja ja valmentaja Mari Juote ja sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Leena Rasanen, viitattu 20.10.2024 https://www.terveyskirjasto.fi/uutiset/uux28255

Myötätuntoisen mielen ja asennoitumisen vahvistaminen voi tapahtua kolmen askeleen avulla.

  1. Lämpimän utelias ja tietoinen havainnointi auttaa huomaamaan, millaisia omat ajatukset ja tunteet ovat kussakin hetkessä, ja kuinka ne ovat jatkuvassa liikkeessä. Mieli voi jäädä vatvomaan tai vastustella hankalaa asiaa. Oman tilanteen ja olon tunnistaminen ja hyväksyminen on edellytys myötätuntoiselle asenteelle itseä kohtaan.
  2. Tämä askel muistuttaa inhimillisyydestä ja yhteisestä ihmisyydestä. Monet kokemukset ovat meille yhteisiä. Moni kokee jotain samankaltaista – en ole yksin. Tämän muistaminen antaa tarvittavaa mittakaavaa ja kannattelua tai lohtua. Esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn menetykseen ja moniin muihin vaikeisiin kokemuksiin voi liittyä häpeää ja muita negatiivissävytteisiä tunteita. Ne saavat usein aikaan sen, että ihminen käpertyy liiaksi omaan kokemukseensa. Myös surussa huomio kääntyy sisäänpäin.
  3. Itsemyötätunto luo tilaa lempeälle ja hyväksyvälle suhtautumiselle itseemme: mitä tarvitsen pitääkseni huolta itsestäni? Ystävällinen asennoituminen on aktiivista ja ymmärtäväistä itsestä välittämistä sekä hyvän toivomista itselle sen sijaan, että vaadimme liikaa, soimaamme tai kritisoimme itseämme.

–
Sari Summanen (MuM taidehallinto, AmO, artenomi AMK, Mindfulness-ohjaaja, muistijooga ohjaaja, Mielenterveyden ensiapu®1 – Mielenterveys elämäntaitona ohjaaja) työskentelee suunnittelijaopettajana Kuopion kansalaisopistossa. Opiskeli LAB-ammattikorkeakoulun aivoterveyden edistämisen erikoistumisopinnoissa 2022–2023. Hän on kiinnostunut aivoterveydestä, hyvinvoinnista, kulttuurista ja kehittämisestä.

Palvelun tarjoaa WordPress