Aiemmassa blogitekstissäni pohdiskelin lomaa, lomalta paluuta ja että veto on heti loman jälkeen poissa. Lupasin jatkaa seuraavassa blogitekstissä omista valinnoista menneelle kesän lomajaksolle ja havainnoista, mitä tein. Joten luvatusti tässä blogissa pienimuotoista itseanalyysia.
Sekä kesälomalla, että nyt syyslomalla uudelleen tein tietoisen päätöksen, että en suunnittele lomaani erityisemmin. Toki kesän loma sisälsi joitakin sovittuja asioita, kuten lapsen harrastukseen liittyvän nelipäiväisen turnauksen, jossa olin huoltajana, isäni puolen serkkutapaaminen, läheisen sairastelu, puolison sisaruksilleen pitämät juhlat talvella olleen syntymäpäivänsä tiimoilta. Muutoin päätin mennä päivä ja kunkin päivän vireystila kerrallaan.
Toisin sanoen tietoisesti pyrin kuuntelemaan sekä kesälomalla että syyslomalla omaa oloa, vireyttäni ja fiiliksiä sekä harjoittamaan itsemyötätuntoa. Vaikka mainitsemissani kesän tapahtumissa minulla oli erilaisia vastuita ja rooleja, niin asennoiduin niihin siten, että en ota niistä taakkaa vaan avoimin mielin yhdessä toisten kanssa ne hoidamme ja saamme asiat etenemään ilman stressiä ja kuormittumista.
Muiden kalenteroitujen asioiden osalta tämä ”leppoistaminen” onnistui, kun vastuita oli jaettu jo tapahtumien osalta ennakkoon ja ei itse tarvinnut kantaa kaikesta huolehtimisen raskasta taakkaa. Ainoastaan läheisen sairastelu ja siitä aiheutuva huoli oli sellainen, joka nosti stressitasoa, ja se on täysin ymmärrettävää. Asetin myös läheisen tilanteen etusijalle, että hänet saadaan kuntoon. Onneksi läheinen toipui ja olin kiitollinen siitä, että minulla oli aikaa hänelle.
Syyslomalla jatkoin kesän lomakaudella hyväksi havaittua itseni kuuntelemista. Vaikka mitään ei oltu suunniteltu, niin mukavasti erilaisia asioita soljui mukaan mukavalla ja luontevalla tavalla. Muistin myös antaa itselleni luvan nukkua pidempään. Muutaman asian olin sopinut hoidettavaksi, mutta vaikka ne takaraivossa hieman kolkuttelivat, en antanut tuon fiiliksen ottaa ylivaltaa. Asiat hoituivat, kun niille ilmeni sopiva tuokio. Voisin sanoa, että hyvä mieli kaiken kaikkiaan jäi kokeilustani. Ohessa koottuna havaitsemani opit itsestä.
Oppi 1. Kuuntele itseäsi.
Oppi 2. Jaa vastuuta.
Oppi 3. Omien voimavarojen puntarointi.
Oppi 3. Itsemyötätunto itseä kohtaan ja myötätunto toisia kohtaan on taito, jota voi harjoittaa.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän itsemyötätunnon ja myötätunnon teemaan. Tutustumisen voi vaikka aloittaa Terveyskirjastosta uutisartikkelista löytämääni kolmen askeleen avulla. Tutustu vinkkeihin ohessa ja linkin kautta pääset tutustumaan koko uutisartikkeliin.
Oheiset vinkit tulivat vastaan mainiosta uutisartikkelista, joka löytyy Duodecim Terveyskirjastosta: Itsemyötätunto ja myötätunto ovat tärkeitä taitoja tässä ajassa, julkaistu uutisena Terveyskirjastossa 10.4.2024. Kirjoittajat FM, työnohjaaja ja valmentaja Mari Juote ja sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Leena Rasanen, viitattu 20.10.2024 https://www.terveyskirjasto.fi/uutiset/uux28255
Myötätuntoisen mielen ja asennoitumisen vahvistaminen voi tapahtua kolmen askeleen avulla.
- Lämpimän utelias ja tietoinen havainnointi auttaa huomaamaan, millaisia omat ajatukset ja tunteet ovat kussakin hetkessä, ja kuinka ne ovat jatkuvassa liikkeessä. Mieli voi jäädä vatvomaan tai vastustella hankalaa asiaa. Oman tilanteen ja olon tunnistaminen ja hyväksyminen on edellytys myötätuntoiselle asenteelle itseä kohtaan.
- Tämä askel muistuttaa inhimillisyydestä ja yhteisestä ihmisyydestä. Monet kokemukset ovat meille yhteisiä. Moni kokee jotain samankaltaista – en ole yksin. Tämän muistaminen antaa tarvittavaa mittakaavaa ja kannattelua tai lohtua. Esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn menetykseen ja moniin muihin vaikeisiin kokemuksiin voi liittyä häpeää ja muita negatiivissävytteisiä tunteita. Ne saavat usein aikaan sen, että ihminen käpertyy liiaksi omaan kokemukseensa. Myös surussa huomio kääntyy sisäänpäin.
- Itsemyötätunto luo tilaa lempeälle ja hyväksyvälle suhtautumiselle itseemme: mitä tarvitsen pitääkseni huolta itsestäni? Ystävällinen asennoituminen on aktiivista ja ymmärtäväistä itsestä välittämistä sekä hyvän toivomista itselle sen sijaan, että vaadimme liikaa, soimaamme tai kritisoimme itseämme.
–
Sari Summanen (MuM taidehallinto, AmO, artenomi AMK, Mindfulness-ohjaaja, muistijooga ohjaaja, Mielenterveyden ensiapu®1 – Mielenterveys elämäntaitona ohjaaja) työskentelee suunnittelijaopettajana Kuopion kansalaisopistossa. Opiskeli LAB-ammattikorkeakoulun aivoterveyden edistämisen erikoistumisopinnoissa 2022–2023. Hän on kiinnostunut aivoterveydestä, hyvinvoinnista, kulttuurista ja kehittämisestä.

